maanantai 29. toukokuuta 2017

Kuinka ylittää kielikynnys?

Olen viime aikoina kiukutellut poikaystävälle, koska saksankielentaitoni ei vain ota parantuakseen. Herra Konsultti saa kiukun niskoilleen tietysti siksi, että voisi minun mielestäni olla elämäni tehokkain saksanope, mutta ei vaan ole, koska emme puhu kotona saksaa juurikaan satunnaista hassuttelua lukuunottamatta. Tämä on tietysti harmillista, koska poikkis on ainoita saksalaisia maailmassa, jonka edessä en häpeä silmät päästäni, kun puhun puoli tuntia Leitungswasserin (hanavesi) sijaan LeiStungswasserista (suoritusvesi).

Monta kertaa olemme kyllä yrittäneet aloittaa saksaksi, mutta aina kuin huomaamatta kieli kääntyy takaisin englanniksi. Englanti on tietysti kieli, jolla olemme oppineet tuntemaan ja siksi ehkä suhteemme emotionaalinen kieli. Tuntuu myös jotenkin tasa-arvoisemmalta puhua molemmille vierasta kieltä. Ollaan sitten tasapuolisesti kielipuolia.

Omia uranäkymiä (ja myös sosiaalista kanssakäymistä paikallisten kanssa) sujuvampi saksa kyllä helpottaisi. Lueskelen haaveillen innostavan kuuloisia työpaikkailmoituksia ja haikeana seuraan opiskelukaverien nousujohteista urakehitystä Suomessa. Niin innoissani kuin töiden saamisesta olinkin, nyt vajaan puolen vuoden jälkeen duuni on alkanut maistua jo aikalailla pelkiltä maanantaiaamuilta. Työssä tai firmassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta boreout uhkaa, kun työtehtävät ovat alkaneet toistaa itseään. Eikä homma nyt oikeastaan koulutustanikaan vastaa, vaan taidan olla hieman ylipätevä.

Seuraava urasteppi voisikin koeajan loputtua olla se, että otan puheeksi sen, mitä muuta voisin firmassa tulevaisuudessa tehdä. En osaa sanoa, miten täällä moiseen suhtaudutaan, mutta parempi varmaan avata suunsa kuin muhia itsekseen tyytymättömyydessä. Toistaiseksi olen saanut vain hyvää palautetta tähänastisesta suoriutumisesta, niin ehkeipä hyvin pohjustettuja työtoiveita ainakaan ihan suoralta kädeltä tyrmättäisi.

Ja pitäisi keksiä se temppu, jolla pääsisin tämän kielikynnyksen toiselle puolen ja saisin saksan vihdoin sujuvaksi...Olen paukuttanut kursseja jo sen verran pitkälle, ettei kieliopin pänttääminen ja koulukirjojen kanssa peuhaaminen enää nappaa, mutta toisaalta en ole osannut itsekseni virittää kielitaitoa enää pidemmällekään. Pitäisi päästä ympäristöön, jossa saksan puhumista ei voi välttää. Ehkä pitäisi aloittaa joku harrastus, jossa tapaisi vain saksalaisia? Freie Körper Kultur helteiden kunniaksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti