Olen viime
aikoina kiukutellut poikaystävälle, koska saksankielentaitoni ei vain ota
parantuakseen. Herra Konsultti saa kiukun niskoilleen tietysti siksi, että
voisi minun mielestäni olla elämäni tehokkain saksanope, mutta ei vaan ole,
koska emme puhu kotona saksaa juurikaan satunnaista hassuttelua
lukuunottamatta. Tämä on tietysti harmillista, koska poikkis on ainoita
saksalaisia maailmassa, jonka edessä en häpeä silmät päästäni, kun puhun puoli
tuntia Leitungswasserin (hanavesi) sijaan LeiStungswasserista (suoritusvesi).
Monta kertaa
olemme kyllä yrittäneet aloittaa saksaksi, mutta aina kuin huomaamatta kieli
kääntyy takaisin englanniksi. Englanti on tietysti kieli, jolla olemme oppineet
tuntemaan ja siksi ehkä suhteemme emotionaalinen kieli. Tuntuu myös jotenkin
tasa-arvoisemmalta puhua molemmille vierasta kieltä. Ollaan sitten
tasapuolisesti kielipuolia.
Omia uranäkymiä
(ja myös sosiaalista kanssakäymistä paikallisten kanssa) sujuvampi saksa kyllä
helpottaisi. Lueskelen haaveillen innostavan kuuloisia työpaikkailmoituksia ja
haikeana seuraan opiskelukaverien nousujohteista urakehitystä Suomessa. Niin
innoissani kuin töiden saamisesta olinkin, nyt vajaan puolen vuoden jälkeen
duuni on alkanut maistua jo aikalailla pelkiltä maanantaiaamuilta. Työssä tai
firmassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta boreout uhkaa, kun
työtehtävät ovat alkaneet toistaa itseään. Eikä homma nyt oikeastaan
koulutustanikaan vastaa, vaan taidan olla hieman ylipätevä.
Seuraava
urasteppi voisikin koeajan loputtua olla se, että otan puheeksi sen, mitä
muuta voisin firmassa tulevaisuudessa tehdä. En osaa sanoa, miten täällä moiseen
suhtaudutaan, mutta parempi varmaan avata suunsa kuin muhia itsekseen
tyytymättömyydessä. Toistaiseksi olen saanut vain hyvää palautetta
tähänastisesta suoriutumisesta, niin ehkeipä hyvin pohjustettuja työtoiveita ainakaan
ihan suoralta kädeltä tyrmättäisi.
Ja pitäisi
keksiä se temppu, jolla pääsisin tämän kielikynnyksen toiselle puolen ja saisin saksan
vihdoin sujuvaksi...Olen paukuttanut kursseja jo sen verran pitkälle, ettei
kieliopin pänttääminen ja koulukirjojen kanssa peuhaaminen enää nappaa, mutta
toisaalta en ole osannut itsekseni virittää kielitaitoa enää pidemmällekään. Pitäisi
päästä ympäristöön, jossa saksan puhumista ei voi välttää. Ehkä pitäisi aloittaa joku
harrastus, jossa tapaisi vain saksalaisia? Freie Körper Kultur helteiden
kunniaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti