Edellisessä postauksessa totesin, että intregraatiokurssin
parasta antia on erimaalaisten ja -taustaisten kurssikaverien kanssa
keskustelu. Näin ajattelen edelleen. Saamassani käytännön kokemuksessa
kulttuurien välisestä viestinnästä on kuitenkin myös tummia sävyjä.
Jokin aika sitten keskustelimme ihmisoikeuksista. Eräs mies
kertoi, että hän löi aiemmin vaimoaan. Mutta ei siinä mitään, koska hän teki
sen rakkaudesta, eikä hän sitä enää tee. Kurssilaisten keskuudessa kohahti.
Pääosin nuorten naisten kansoittama ryhmä, itseni mukaan lukien, oli
tyrmistynyt. Myöhemmin sama sanataiteen mestari toitotti suureen ääneen, että
kaikkien naisten tulisi imettää lapsiaan vähintään kaksivuotiaiksi ja muu
toiminta on edesvastuutonta. Äidit ja muut naiset kiukustuivat jälleen. Oletko
itse imettänyt? Entä äidin terveys? Kaikilta ei vain tule maitoa! Tauolla miehestä puhuttiin hänen selkänsä takana odotettavan halveksivaan sävyyn. Yksi tyttö julisti vihaavansa kaikkia muslimeja ja islamia, eikä ymmärrä,
miksi meille mm. integraatiokurssilla Saksan uskonnoista puhumisen yhteydessä
tyrkytetään moista ”paskaa”. (Tähän huomautuksena, että mies ei varsinaisesti ollut muslimi, vaan omien sanojensa mukaan "yhdisteli eri uskonnoista parhaaksi katsomansa osat".)
Ei siinä mitään, olin itsekin kyseisen idiootin kanssa eri
mieltä enkä hyväksy kenenkään lyömistä missään tapauksessa. Mutta se ei kuitenkaan estä minua ymmärtämästä miestä. Hän on kotoisin
äärimmäisen patriarkaalisesta ympäristöstä. Hän ei ole tyhmä, vaan typerys. Hän
on ehkä vain tietämätön. Hän todennäköisesti vain toistaa sitä, mitä on kotoaan
oppinut. Voinko tuomita häntä siitä? Voin tietysti, mutten usko sen johtavan
mihinkään.
Kurssillani on pienoiskoossa käynnissä monia asioita, jotka
ovat menneet pieleen myös suuremman kaavan kansainvälisessä kanssakäymisessä. Kaikilla
on omat tapansa, tavoitteensa ja arvonsa. Kaikki haluavat asua ja elää yhdessä
samassa paikassa. Mutta kukaan ei ole valmis tinkimään, joustamaan,
kuuntelemaan tai kunnioittamaan. Ei ihme, että tunnelma välillä kiristyy. Ihmiset
tuomitsevat koko ryhmän joidenkin perseilyn takia, kuten tyttö teki. Tämän
saman tytön lempimaneeri on töräyttää jokin kova mielipide, esim. ”Pakolaismiehet
vain laiskottelevat kaduilla ja saksalaiset saavat maksaa” ja lisätä perään ”Das
ist einfach so”, näin se vaan on. Monet hänen mielipiteistään ovat hänelle
kiveen hakattuja totuuksia, joita hän ei lähde muuttamaan. Hedelmällinen
lähtökohta keskustelulle.
Välillä tekee mieli itkeä. Eikö juuri näiden kotimaistaan uuteen
vieraaseen paikkaan lähteiden ihmisten luulisi ymmärtävän maltin ja ymmärryksen
merkityksen kulttuurien harmonisen yhteiselon takaamiseksi? Tuntuu, että monet maahanmuuttajat
ovat kovimpia maahanmuuton vastustajia, mikä tuntuu nurinkuriselta.
En sano, ettei itselläni olisi ennakkoluuloja. Totta
helvetissä on. Mutta olen aikuinen ihminen ja pystyn käsittelemään niitä.
Ymmärrän, että jokainen ihminen, vaikka väistämättä onkin aina jossain määrin
kulttuurinsa tuotos, on yksilö. Ja jokaisessa kulttuurissa on sekä hirviömäisiä
että ihania, välittäviä ja viisaita yksilöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti