tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kulttuurienvälisen viestinnän haasteet osa miljoona

Edellisessä postauksessa totesin, että intregraatiokurssin parasta antia on erimaalaisten ja -taustaisten kurssikaverien kanssa keskustelu. Näin ajattelen edelleen. Saamassani käytännön kokemuksessa kulttuurien välisestä viestinnästä on kuitenkin myös tummia sävyjä.

Jokin aika sitten keskustelimme ihmisoikeuksista. Eräs mies kertoi, että hän löi aiemmin vaimoaan. Mutta ei siinä mitään, koska hän teki sen rakkaudesta, eikä hän sitä enää tee. Kurssilaisten keskuudessa kohahti. Pääosin nuorten naisten kansoittama ryhmä, itseni mukaan lukien, oli tyrmistynyt. Myöhemmin sama sanataiteen mestari toitotti suureen ääneen, että kaikkien naisten tulisi imettää lapsiaan vähintään kaksivuotiaiksi ja muu toiminta on edesvastuutonta. Äidit ja muut naiset kiukustuivat jälleen. Oletko itse imettänyt? Entä äidin terveys? Kaikilta ei vain tule maitoa! Tauolla miehestä puhuttiin hänen selkänsä takana odotettavan halveksivaan sävyyn. Yksi tyttö julisti vihaavansa kaikkia muslimeja ja islamia, eikä ymmärrä, miksi meille mm. integraatiokurssilla Saksan uskonnoista puhumisen yhteydessä tyrkytetään moista ”paskaa”. (Tähän huomautuksena, että mies ei varsinaisesti ollut muslimi, vaan omien sanojensa mukaan "yhdisteli eri uskonnoista parhaaksi katsomansa osat".)

Ei siinä mitään, olin itsekin kyseisen idiootin kanssa eri mieltä enkä hyväksy kenenkään lyömistä missään tapauksessa. Mutta se ei kuitenkaan estä minua ymmärtämästä miestä. Hän on kotoisin äärimmäisen patriarkaalisesta ympäristöstä. Hän ei ole tyhmä, vaan typerys. Hän on ehkä vain tietämätön. Hän todennäköisesti vain toistaa sitä, mitä on kotoaan oppinut. Voinko tuomita häntä siitä? Voin tietysti, mutten usko sen johtavan mihinkään.

Kurssillani on pienoiskoossa käynnissä monia asioita, jotka ovat menneet pieleen myös suuremman kaavan kansainvälisessä kanssakäymisessä. Kaikilla on omat tapansa, tavoitteensa ja arvonsa. Kaikki haluavat asua ja elää yhdessä samassa paikassa. Mutta kukaan ei ole valmis tinkimään, joustamaan, kuuntelemaan tai kunnioittamaan. Ei ihme, että tunnelma välillä kiristyy. Ihmiset tuomitsevat koko ryhmän joidenkin perseilyn takia, kuten tyttö teki. Tämän saman tytön lempimaneeri on töräyttää jokin kova mielipide, esim. ”Pakolaismiehet vain laiskottelevat kaduilla ja saksalaiset saavat maksaa” ja lisätä perään ”Das ist einfach so”, näin se vaan on. Monet hänen mielipiteistään ovat hänelle kiveen hakattuja totuuksia, joita hän ei lähde muuttamaan. Hedelmällinen lähtökohta keskustelulle.

Välillä tekee mieli itkeä. Eikö juuri näiden kotimaistaan uuteen vieraaseen paikkaan lähteiden ihmisten luulisi ymmärtävän maltin ja ymmärryksen merkityksen kulttuurien harmonisen yhteiselon takaamiseksi? Tuntuu, että monet maahanmuuttajat ovat kovimpia maahanmuuton vastustajia, mikä tuntuu nurinkuriselta.

En sano, ettei itselläni olisi ennakkoluuloja. Totta helvetissä on. Mutta olen aikuinen ihminen ja pystyn käsittelemään niitä. Ymmärrän, että jokainen ihminen, vaikka väistämättä onkin aina jossain määrin kulttuurinsa tuotos, on yksilö. Ja jokaisessa kulttuurissa on sekä hirviömäisiä että ihania, välittäviä ja viisaita yksilöitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti