Sitten viimeisen onkin kaikenlaista tullut hommailtua. Olen mm. ylittänyt itseni monin verroin odotuksia korkeammin selviytymällä hengissä saksankielisestä byrookäynnistä. Täällähän muuttoilmoitus pitää tehdä paikan päällä bürgeramtissa, eli asukasvirastossa, jossa ilmeisesti hoidellaan muuttoilmoitusten lisäksi myös jotain vero-, henkkari-, ja roska-astia-asioita yms. Liekö tuolle edes suomalaista vastinetta? Jonkinlainen Kelan, veroviraston, rakennusviraston ja poliisin ristisiitos. Olin onnekas, sillä jouduin odottelemaan tiskille pääsyä vain reilun tunnin. Ruuhka-aikoina asiain hoitoa saa odotella kuulemma muutamankin timman. Muuttoilmoitusta varten olin aiemmin hoitanut (tai siis Herr Consultant oli) vuokraisännältä virallisen lippulapun, jossa vakuutetaan, että tosiaan asustan mainitsemassani osoitteessa. Bürgeramtissa virkailija sitten naputteli tämän tiedon koneelle, tsekkasi passini ja kyseli joitakin lisätietoja (kutsumanimi, lapsia, naimisissa jne.). Kotiinviemiseksi sain uuden todistuksen, josta selviää, missä asun, milloin olen muuttanut ja milloin olen ilmoittanut siitä viranomaisille. En osaa sanoa, onko tällä lipuskalla tulevaisuudessa mitään merkitystä, mutta parempi säästää, sillä saksalaiset tuntuvat rakastavan byrokratiaansa.
Bürgeramtia vaikeamman tason kielentuntemusta pääsin testaamaan ilmoittautuessani kuntosalille. Olen huomannut, että parhaiten saksan solkkaaminen sujuu, kun ei liikaa mieti etukäteen, vaan heittää itsensä vain tilanteiden armoille ja antaa mennä. Näin tein tälläkin kertaa. Olin jo jonkin aikaa haaveillut kuntosalijäsenyydestä ja kartoittanut hieman paikallisia muskelimasojen kohtaamispaikkoja. Pääosin salit ovat kuitenkin olleet a)huitsinnevadassa tai b)liian kalliita. Sattumalta sitten näin bussin kyljessä (digiaika on niiiiiin yliarvostettua) Outfit-nimisen salin mainoksen, jossa luvattiin kolmellakympillä kuussa niin jumppailutunteja, saunoja kuin virvokkeitakin. Ajattelin, ettei nimi salia pahenna ja kävin kurkkaamassa. Mietin etukäteen aloitusrepliikin ("Ich bin noch nicht ein Mitglied aber ich möchte ein Mitglied werden") ja sitten vain respan työntekijää jututtamaan! Toisin kuin Bürgeramtin rouva, Outfitin leidi papatti menemään sellaista vauhtia, että tuskanhiki kihahti otsalle. Pidin kuitenkin pään kylmänä ja kysyin uudestaan niin monta kertaa, että sain asioista jonkin käsityksen. Löin itseni ällikällä kysymällä jopa joitakin lisäkysymyksiä (esim. "Muss ich einen Platz reservieren?"). Loppujen lopuksi onnistuin ilmoittautumaan ja sopimaan kuntosaliohjelman suunnittelusta ohjaajan kanssa! Monille tällainen on varmaan ihan normikauraa, mutta itse olen sen verran perusujo ihminen, että saksan puhuminen ventovieraille itselle uudella erikoissanastolla ja suhteellisen rajallisilla taidoilla oli kyllä melkoinen saavutus. Ehkäpä olen rohkeampi kuin mitä itselleni kredittiä annan!
Saksan kieli on kyllä tässä reilun kuukauden aikana selkeästi alkanut ryömiä päähän. Aiemmin en ole esim. koskaan sekoittanut englantia ja saksaa keskenään, koska englanti on ja on ollut aina niin selkeästi vahvin vieras kieleni. Nyt on kuitenkin päässyt käymään muutama lipsahdus. Tuossa eräänä kauniina päivänä kysäisin Konsultilta "How long are you still arbeiting?" ja telkkua katsellessa kommentoin nuoren näköisen miehen ikää "Wie alt ist he!". Kohta pitänee vaihtaa VHS:n saksankurssit englannintunteihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti