Kaipaan teitä!

Käväistiin taas pikaisesti Suomessa Vapun tienoilla, kun eräs ystävä juhlisti häitään. Tällä kertaa Suomesta lähteminen ja rakkaista ystävistä eroaminen tuntui vielä edellistä kertaa hankalammalta. Maailmalle muuttamisessa on itselleni ollut ylipäätään ehdottomasti vaikeinta se, että ystävät jäivät Suomeen. Tuntuu pahalta, etten voi enää aina olla osallisena kaikissa ystävieni suurissa elämäntapahtumissa, kuten vauvajuhlissa, valmistumisissa ja aviokriiseissä. Surulliselta tuntuu myös tavallisten ja arkisten, mutta ystävyyden syvintä ydintä olevien tapaamisten missaaminen. Nyt kun olen täällä, tuntuu siltä, että ystäväni tapaavat lähes päivittäin teekupposten, viinilasillisten tai piknikkien äärellä. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa epäilyttää, että ystäväni ovat parhaillaan tanssimassa käsikynkkää pitkin aurinkoista Runeberginkatua. Ulkopuolelle jääminen, todellinen tai kuviteltu, tuntuu hyvin pelottavalta. Kun tilitin tätä asiaa kyynelsilmin Konsultille, hän tarkkanäköiseen tapaansa totesi, että muutokset ovat välttämättömiä joka tapauksessa. Muutamat tällä hetkellä vielä Helsingissä asuvat hyvät ystäväni ovat myös suunnitelleet muuttoa pois. Ehkä syvästi kaipaamiani tiiviitä ystävärinkejä ei kohta enää olekaan olemassa samanlaisina kuin kuvittelen. Ystävät eivät kuitenkaan uskoakseni ole katoamassa minnekään. Kierolla tavalla minua lohduttaa se, että ainakin jotkut ystävistäni kaipaavat minua yhtä paljon kuin minä heitä.

Ps. Schönen Muttertag!!! Ikävä on myös äitiä <3