Sen verran monta koulua tullut pienen elämän aikana aloitettua,että yhden kielikurssin aloitus pitäis olla helppoa kuin nenän kaivaminen, mutta silti vähän tutisi puntti tänään, kun suuntasin Volkshochschulen eli työväenopiston saksankurssille. Rakennus oli helppo löytää, mutta sen sokkeloissa meni hieman sormi suuhun. Ryhmäpaineen saattelemana seurasin suurinta ja meluavinta ei-saksaa-puhuvaa sakkia ja päädyin luokkaan X. Kysyin luokan edessä papereita järjestelevältä naiselta (jonka oletin olevan jonkin sortin Lehrerin), että "Is this Deutsch Basiskurs drei?" ja sain myöntävän vastauksen. Jokin kuudes vaisto kuitenkin mölisi jotain takaraivossa ja istuin alas melko epäluuloisena. Yritin kysellä eräältä toiselta luokassa olevalta naiselta, onko tämä tosiaan Basiskurs 3, mutta vastaukseksi sain vain kiihtynyttä nurinaa, että istun kuulemma hänen paikallaan. Nousin ylös ja yritin toistaa kysyvästi "Basiskurs 3???", johon nainen vastasi, että vapaita paikkoja on toisella puolen pöytää. "NO VITTU GENAU!" ehdin jo hermostua päässäni. Huomasinkin sitten, että luokka oli väärä (kaikilla oli oppikirjasarjan eka osa, eli AIVAN liian helppo opus mun uskomattomille skillsseille). Onneksi oikean kurssin ope oli hiukka myöhässä, niin mun eksyilystä ei aiheutunut mitään suurempaa hämminkiä.
Opetus kurssilla oli ainakin näin yhden päivän kokemuksella aika lailla samantyyppistä kuin kieltenopetus Suomessakin ala-asteelta yliopistoon. Eli ope hieman opettaa, sitten vähän jutellaan, sitten vähän kuunnellaan, sitten vähän tehdään tehtäviä...paitsi että jo alkeistasolla kaikki opetus ja muu viestintä käydään vain ja ainoastaan paikallista solkkaamalla. Itselle tämä kielen pakkopuhuminen ja -kuunteleminen olivatkin tuntien parasta antia, koska huomasin tämän vaikeammankin kurssin olevan itselleni turhan helppo. Sikäli on kyllä oikein imartelevaa ja mukavaa olla luokan tähtihikke, mutta toisaalta ei millään jaksaisi kolmatta kertaa tankata samoja alkeita.....
Kävin tuntien jälkeen kielikursseja koordinoivan tädin juttusilla kysymässä, olisiko mitään muita kurssimahdollisuuksia. Maanantaina alkaa kuulemma B1-tasoinen kurssi, mutta se on tupaten täynnä. Täti, anteeksi siis Frau Schröder, kehotti kysymään sitten uudelleen, jos joku ilmottautuneista olisikin jättänyt tulematta. Jäämme siis jännäämään, miten käy!
Kurssin lisäksi kävin tänään ostamassa ratikkalipun asemalta ja ruokaa Real-supermarketista. Lippu maksoi suolaiset 58€/3 viikkoa (anteeksi HSL, että ikuna sinua mollasin!), mutta onneks 12€ kukkurallinen ruokakassi sitten tasapainotti aika hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti