Finnin auf Tour

Saksa otti uudenkarhean ekspatin vastaan silkkihansikkain tarjoamalla hotelliaamupalan. Deutsche Bahnin junakin rullasi paikalle minuutilleen silloin kun piti. Päätin, etten näin ekana päivänä ala liikaa hötkyillä, vaan päivän agendalla oli ainoastaan siirtyä junalla Berliinistä, jonne eilen lensin, uuteen kotiini Bielefeldiin. Täällä sitä nyt ollaan turvassa neljän seinän sisällä pohtimassa, mitäs tulikaan tehtyä.

Pyrin heti sopeutumaan joukkoon puhumalla saksaa (siitäkin huolimatta, että mykkänä menisin saksalaisesta paljon paremmin!). Tänään sanoin ensin ”Haupbahnhof”, kun respan nuori ja ystävällinen nainen kysyi, minne aion tilaamallani taksilla ajella. Taksissa oli vähän hurjempaa, sillä vastassa oli silkkaa paikallista solkkaava yrmyn näköinen setä. Hieman korkealla äänellä sain kuitenkin sanottua ”I’m going to…Hauptbahnhof!”. Noin kymmenen minuutin matkan aikana keräsin vielä itseni ja asemalla pääsin ihan briljeeraamaan toivottamalla kuskille ”Schönen Tag noch!”. Setä oli ehkä yhtä vaikuttunut mun kielitaidostani kuin minäkin, koska myös sedän kivikasvoille levisi hymy! Luulen, että tästä on hyvä jatkaa huomiselle saksankurssille.