maanantai 22. helmikuuta 2016

Maanantai on maanantai

Pjaah, kaipa se on maanantai, kun mieltä vähän masistaa ja taivaalta purskuu vettä. This is a southern country, they said. There will be sun, they said! Mua on selkeästi huijattu.

Edelleen kaihertaa tämä tekemättömyys. Tai siis oikeammin sanottuna töiden tekemättömyys. Olenhan mä tehnyt paljon ja kaikkea koko ajan. Ei voi sanoa, että olisi tylsää ollut. Kun oikein mietin aiempaa työnarkkariminääni, niin eipä sekään ehkä kaikista hekumallisin olotila ollut. Töihin meni niin paljon aikaa ja energiaa, ettei töiden jälkeen jaksanut muuta kuin maata naamallaan. Kaipa tässä on vähän sitäkin, että kreisillä työn painamisella sitä on onnistuneesti vaientanut jotain sisäisen tyhjyyden kuminaa. Ja nyt kun sitä työtä ei ole, joutuu väistämättä kohtaamaan itsensä, mikä on pelottavaa. Tätä tietty alleviivaa vielä se, että on irrallaan omista tutuista kuvioistaan, paikoistaan ja ihmisistään.

NO mutta. Sadepäivän syvällinen ikkunastaulostuijottelu on nyt hoidettu. Mitä mä täällä olen sitten oikein puuhaillut? Arkipäiviä rytmittää tietty armas kielikurssi. Joka viikko ma-ti ja to-pe klo 9-13 istun kiltisti VHS:lla. Kuten aiemmin jo kirjoitinkin, se on TODELLA hyvä, että on joku paikka, johon pitää pötsinsä raahata. Rakkahin poikkikseni D. puolestaan on Saksassa oloaikanani ollut toistaiseksi viikot töissä Berliinissä, mutta tullut aina torstai-iltana takaisin Bielefeldiin. Viikonloput on siis vietetty laadukasta parisuhdeaikaa (fernsehen, kochen, spazieren, Ikea-Möbel aufbauen...).

Iltapäivisin kielikurssin jälkeen olen tuutannut aikaa vähän kaikenlaiseen. Ekan viikon lähinnä siivosin tätä entistä poikamieskämppää ja kokoilin niitä Ikean mööpeleitä. Sittemmin oon vähän yrittänyt herätellä henkiin neulekerhon Saksan osastoa. Eilen leikkelinkin kuteiksi yhden D:n vanhan paidan ja virkkasin siitä korin. Viikonloppuna käytiin yhdessä paikallisessa Ruohonjuuressa ja innostuin hankkimaan sieltä itujen kasvatuspurkin! (Tältä kuulostaa lapset keski-iän lähestyminen...) Sieltä on jo mungpavun ituja pukkaamassa ja seuraavat viljelmät suunnitteilla. Ajattelin myös hommata kuntosalijäsenyyden ja laittaa lihakset pumppuun, mutta toistaiseksi ajatus ei ole edennyt vielä toteutuksen tasolle.

Sitten olis kaikki ihanat byrokratiajutut, jotka pitäis saada ojennukseen. En ole vielä saanut ilmoitettua paikalliseen konttoriin, että asun täällä. Tätä varten tarvitsen landlordilta lappusen, jossa hän todistaa mun asuvan täällä. Sitä varten puolestaan herra Konsultin eli D:n pitäisi muotoilla tämä lappu vuokraisännälle, jotta tämä voisi vaan tuikata siihen nimensä. Sitten mun pitäisi se lappu kourassa kipittää johonkin kaupungin bürger-virastoon osoittamaan, että täällä ollaan. Ja sitten työjutut. Tarkoitus oli hakea Suomesta jotain työttömyystukea, mutta sitä varten tarvitsen puolen vuoden palkkakuitit, eikä nyt ihan ekana Suomesta lähtiessä tullut mieleen, että olisi pitänyt ne muistaa pakata. Nyt ne lappuset ovat sitten jossain tiiviisti äidin vintille pakattuina...Laitoin edellisen työpaikan palkkatoimistoon viestiä, jos ne saisi sähköisinä, mutta vastausta ei ole kuulunut. Että joo...Voipi olla, ettei ihan heti työttömyystukea olla saamassa. Joka tapauksessa voisi olla ihan hyvä löntystää paikalliseen TE-toimistoon eli Arbeits agenturiin vaan kertomaan olevansa olemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti